Kuolema ja syntiinlankeemus

Kun Raamattua tutkiva ihminen pohtii tieteellisen maailmankuvan mukaista näkemystä elämän pitkästä historiasta, yksi ensimmäisistä mieleennousevista kysymyksistä saattaa olla: "Eikö Raamattu opeta, että kaikki kuolema tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen seurauksena?" Olen koonnut tähän joitain ajatuksia aiheesta. Käsittelen asiaa ensin melko kirjaimellisen Raamatuntulkinnan näkökulmasta, etsien teksteistä yksityiskohtia, jotka voisivat vastata kysymykseen. Loppuosassa otan hieman toisenlaisen näkökulman ja mietin enemmän kirjoitusten luonnetta, tyylilajia ja oleellista sanomaa.

Kuolema eläinkunnassa

Herra Jumala asetti ihmiselle yhden kiellon: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,  mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".  Rangaistuksen ei mainita kohdistuvan eläimiin, niin että ne vasta siinä vaiheessa tulisivat 'kuoleman alaisiksi'. Adamille kyllä sanotaan "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle...". Tässäkään ei puhuta eläinten muuttumisesta, vaan ihmisen elämän kovuudesta. Lankeemukseen houkutelleelle käärmeelle tosin sanotaan: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi..." Sanat kohdistuvat kuitenkin vain käärmeeseen, eivät muihin eläimiin.

Jobin kirjan luvuissa 39-41 Herra haluaa osoittaa Jobille luomistöidensä suuruutta ja esittelee esimerkkinä monia vaarallisia eläimiä.  "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle... sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin... Voitko onkia koukulla Leviatanin [krokotiilin?] ja siimaan kietoa sen kielen?... En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu..." . Eikö Raamattu tässä anna ymmärtää, että Herra loi nämä eläimet alkujaan tällaisiksi? Eläinten pelottavuuutta ja hurjuutta ei esitellä synnin seurauksena, vaan Herra ikäänkuin 'ylpeilee' niillä.
Tuomas Akvinolainen (San Domenicon
alttaritaulu, 1476, yksityiskohta.)

Mainittakoon, että myös 1200-luvulla elänyt  kuuluisa teologi Tuomas Akvinolainen oli sitä mieltä, että eläinten luonto ei muuttunut syntiinlankeemuksen seurauksena. 
Hänenkin mielestään lihansyöjät olivat jo alkujaan lihansyöjiä.

Miksi sitten 'ensimmäisen luomiskertomuksen' lopussa sanotaan "Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi"(1.Moos.1:30)? Vaikea kysymys. Kuitenkin voidaan kysyä, että jos tämä todella tarkoittaa kaikkien eläinten olleen aluksi kasvinsyöjiä, miksei missään puhuta niiden ruokavalion muuttumisesta myöhemmin? Palaan asiaan vielä artikkelin loppupuolella, osassa 'Toisenlainen näkökulma'.

Tässä maailmassa on joka tapauksessa mahdoton kuvitella, että edes yksi vuorokausi sujuisi ilman edes yhden  pikkueliön kuolemaa. Eikö yksikään muurahainen joutuisi tallatuksi? Eikö lintu syönyt matoa tai hyttystä? Ja ajatellaanpa vaikka joitain valaita ja sitä, minkälainen määrä planktonia, krillejä ja pikkukaloja niiden kitaan jatkuvasti virtaa... Kirjaimellisen Raamatullisen ajanlaskun mukaan valaat ja muut 'vesissä vilisevät elävät olennot' sekä linnut luotiin viidentenä luomispäivänä, ennen ihmistä. Tarkoittaako Raamattu todella, että ne kaikki olivat kasvinsyöjiä tai paastosivat syntiinlankeemukseen asti? Entä jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut?

Yhteenveto: Raamattu ei puhu eläinkuntaa kohdanneesta 'kuolemantuomiosta' ihmisen synnin seurauksena. Raamattu ei puhu myöskään osan niistä muuttuneen kasvinsyöjistä lihansyöjiksi, vaan paremminkin antaa tukea sille, että eläimet on luotu jo alkujaan sellaisiksi, kuin ne ovat nytkin. Ja eläimet luotiin Raamatussakin ennen ihmistä, jo ennen kuin synti tuli maailmaan. Näillä voi perustella sitä näkemystä, ettei Raamattu opeta kuoleman tulleen eläinkuntaan vasta syntiinlankeemuksessa.

Kuolema ihmiskunnassa

Se, että paratiisissa oli hyvän- ja pahantiedon puun lisäksi elämän puu, saattaa kuvata paremminkin mahdollisuutta iankaikkiseen elämään, kuin ihmisen alkuperäistä kuolemattomuutta. Syntiinlankeemuksen jälkeen Herra ei halunnut, että ihminen noin vain saisi syntisessä tilassaan iankaikkisen elämän ja sanoo: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!".

Herra sanoi ihmiselle: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Tämä voidaan tulkita myös ensisijaisesti hengellistä kuolemaa koskevaksi, elihän Adam syntiinlankeemuksen jälkeen vielä pitkään. Mutta tietysti on luontevaa ajatella, että fyysinen kuolemakin sisältyi tavallaan rangaistukseen, karkoitettiinhan Adam elämän puun luota ja kuoli aikanaan.

Paavali kirjoittaa: "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet" (Room.5:12). Tässä Paavali kuitenkin tuntuu sanovan myös, että jokainen kuolee oman syntinsä tähden.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa, ihmisen luomisen yhteydessä (1.Moos.1:27-28) sanotaan näin: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa..." Onko tässä sellainen suunnitelma, että iankaikkisesti maan päällä elävät ihmiset lisääntyisivät ja täyttäisivät maan, vaan olisiko kuitenkin kyse luonnollisemmasta ja tutummasta näkökulmasta ihmiselämään. Täällä ei voi lisääntyä loputtomasti, ellei ole myös fyysistä kuolemaa. Vai onko Raamatussa se ajatus, että olisi käynyt kuten Hanokille: "Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois." (1.Moos.5:24)

Kirkkoisä Augustinus oli sitä mieltä, että Adamin ruumis oli kuolevainen, tomua, mutta hänen ei olisi kuuliaisena pysyessään tarvinnut vanheta eikä kuolla, koska hän saattoi syödä elämän puusta. Hän esittää myös sellaisen ajatuksen, että Adam olisi saanut lopulta kuolemattoman ruumiin käymättä läpi kuoleman välivaihetta.

Yhteenveto: Paratiisikertomus ja Paavalin opetukset tuntuvat kirjaimellisesti luettaessa kertovan, että fyysinen kuolema tuli ihmisen osaksi syntiinlankeemuksessa kahdesta syystä - synnin tähden ja siksi, että Adam karkoitettiin sen seurauksena elämän puun luota. Elämän puusta syömällä olisi nimittäin voinut elää iankaikkisesti syntiin lankeamisesta huolimatta. Ensimmäinen luomiskertomus taas puhuu vain lisääntymisestä ja maan täyttämisestä, ei mitään iankaikkisesti elämisestä tai kuolemasta.

Onko Raamattua luettava näin kirjaimellisesti? Tästä seuraavassa...

Toisenlainen näkökulma

Edellä on käsitelty artikkelin aihetta lukien Raamattua aika kirjaimellisesti. Voisiko tekstejä tutkia toisestakin näkökulmasta - Pyhän Hengen inspiroimina kirjoituksina, joissa on käytetty vertauskuvallisuutta ja erilaisia tyylikeinoja ja joiden sanomassa on monia eri tasoja. Otan pari tulkintaesimerkkiä, joiden perusideaan olen törmännyt jossain.

Onko esimerkiksi turha pohdiskella luomispäivien pituutta ja niiden järjestykseen liittyviä luonnontieteellisiä kysymyksiä? Tunnettu ajatusmalli on, ettei tämä kertomus ole lainkaan kronologinen. Varsinainen ilmoitettava asia on se, että Jumala on luonut kaiken. Luodut asiat ryhmitellään kertomuksessa aiheenmukaisesti ja jaetaan ne ikäänkuin Jumalan työviikoksi. (Tekstissä on viitteitä siitä, että kertomusta ei ole tarkoitettu kronologiseksi - esimerkiksi kasvien luominen kolmantena päivänä, auringon luominen vasta neljäntenä.) Kolmena ensimmäisenä päivänä asetetaan kuin 'näyttämö' valmiiksi 'asukkaille', ja asukkaat tulevat seuraavina kolmena luomispäivänä. Näyttämöön kuuluu taivaanvahvuus, vedet, maa ja kasvillisuus. Asukkaisiin kuuluu vastaavasti aurinko, kuu, tähdet, suuret merieläimet ja kaikkinaiset vesissä vilisevät elävät olennot, linnut, metsäeläimet, karjaeläimet, kaikki maan matelijat ja ihminen.

Ensimmäisen luomiskertomuksen loppupuolella on mainittu ongelmallinen kohta, jossa Jumala sanoo: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi"  (1.Moos.1:29-30). Liittyykö tämäkin em. kertomuksen rakenteeseen - ensin näyttämö ja sitten sen täyttö ja käyttö. Vesieläimet täyttävät veden, linnut täyttävät taivaanvahvuuden, maaeläimet täyttävät maan ja kolmantena luomispäivänä luotua kasvillisuuttakin aletaan käyttämään. Kertomuksessa halutaan myös korostaa sitä, että  Jumalan luomistyö on hyvä.

Toinen luomiskertomus ja syntiinlankeemuskertomus ovat tyyliltään hyvin vertauskuvallisen tuntuisia. On paljon symboleita: Elämän puu, hyvän- ja pahantiedon puu, puhuva käärme... Jospa kertomusta ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, etsien siis esim. vastausta kysymykseen fyysisestä kuolemasta. Samalla kun joidenkin kuvien avulla puhutaan konkreettisesta tämän maailman todellisuudesta  - synnin tulemisesta ihmiskuntaan - kertomuksessa saattaa olla tarkoituksena antaa myös kuva ihannetilasta, esikuva Taivaasta.

Joka tapauksessa vertauskuvallisuutta ja tyylittelyä raamatun alkukertomuksissa on paljon. Ortodoksinen kirkko on perinteisesti ymmärtänyt elämän puun Jeesuksen ristin esikuvana. Ihmiskunta ei voinut päästä osalliseksi elämän puusta ennen Jeesuksen ihmiseksi tulemista, kuolemaa ja ylösnousemusta. Ja  Adamkin on esikuva, Paavali käyttää juuri tätä sanaa (Room.5:14) opettaessaan hienosti käänteistä analogiaa, joka on Adamin lankeemuksen ja Kristuksen sovitustyön välillä. Syntiinlankeemuksen suhteen koko kertomus voidaan nähdä vertauskuvana siitä, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. On muitakin tulkintamahdollisuuksia, esim. sellainen, jossa Aadam ajatellaan Jumalan valitsemaksi ihmiseksi aikalaistensa keskuudesta.

Kun ei lueta tekstejä liian kirjaimellisesti, vältytään monilta näennäisiltä ristiriidoilta ja on myös helpompi sovittaa asiat yhteen luonnontieteen tulosten kanssa. Tulkitsemisessa on kuitenkin omat vaaransa, voihan se mennä vikaankin. Turvallisinta olisi tietysti seurata kristikunnan tulkintaperinnettä, mutta sekään ei ole ihan helppoa. Ensinnäkin on aina ollut monenlaisia tulkintoja ja toisaalta tieteen edistyminen on nykyaikana pakottanut monet pohtimaan uusiakin raamatuntulkintaan liittyviä kysymyksiä. Uskon kuitenkin, että kristikunnasta löytyy hyviä teologeja, jotka voivat auttaa meitä tämänkaltaisissa kysymyksissä. Uskon myös, että Raamatun Sana kestää ja näissä jännitteissä voi jopa löytyä entistä parempaa ymmärrystä siitä, mikä Raamatussa on oleellista. Eikä kaikkea tarvitse päällään ymmärtää, kyllä Raamattu voi silti puhua sydämillemme.


Lähteitä ja luettavaa:
1.Moos. 123
Room.  5
1.Kor. 15
BioLogos, Did death occur before fall
David Snoke, Why were dangerous animals created?
Google books, Basic Writings of St. Thomas Aquinas, The Summa Theologica
Google books, Saint Augustine's Anti-Pelagian Writings


Kommentit