Keskustelu lähetysmailla

Tässä kuvitellussa keskustelussa on kaksi osapuolta:

  • Kaakkois-Aasiassa lähetystyössä oleva Mr. Roberts. Hän on koulutukseltaan luonnontieteilijä, joka on on uskoon tultuaan löytänyt uuden elämäntehtävän. Hän tutkinut mm. fossiileja, tietää jotain arkeologiastakin ja muinaisten sumerilaisten ym. kaksoisvirtojen maiden asukkaiden nuolenpääkirjoituksista. Hän on edelleen tieteeseen myönteisesti suhtautuva, mutta näkee nyt asiat uudesta näkökulmasta ja on nähnyt evankeliumin julistamisen vielä tarkeämmäksi kuin tieteellisen työnsä.
  • Kristityksi kääntynyt 'alkuasukas' Kaakkois-Aasiasta, jolle Roberts oli antanut lempinimen Friday. Friday oli ensimmäinen Robertsin kautta uskoon tullut tällä kentällä ja uskoontulopäivä oli perjantai, siitä nimi. (Roberts on aina pitänyt Robinson Crusoe-kertomuksesta). Friday oli sitten lahjakkaaksi todettuna saanut paljon muutakin koulutusta jo yli kymmenen vuoden ajan. Nykytieteen saavutukset ovat alkaneet avautua hänelle ja nyt hän on törmännyt joihinkin vaikeisiin keskusteluihin tieteen ja Raamatun suhteesta.

Eräänä päivänä Friday tuli Robertsin luo syvissä mietteissä, otsa rypyssä ja kysyi:

Friday: Herra Roberts, olisiko teillä hieman aikaa minulle? Minulla olisi paljon kysymyksiä, enkä tiedä keneltä kysyisin.

Roberts: Kyllä minulla on nyt aikaa, mistä haluaisit keskustella?

Friday: No ensinnäkin, onko Raamattu mielestänne todella Jumalan Sanaa?

Roberts: Kyllä se on minusta hyvä nimitys tälle Pyhälle Kirjalle.

Friday: Tarkoittaako se, että Jumala on joka sanan tarkasti sanellut?

Roberts: (Tietää, että Friday on fiksu kaveri, jota ei hämätä poliitikkomaisilla kiertelyillä. Roberts päättää olla mahdollisimman rehellinen ja avoin.) Se onkin vaikeampi kysymys. Raamatussa on sellaista, josta voidaan sanoa, että ne ovat Jumalan suoraa puhetta. Jumala on täyttänyt jonkin profeetan Hengellään ja on antanut hänelle sanat suuhun. Ja esimerkiksi Jeesuksen sanat tietenkin. Mutta Raamatussa on niin monenlaista. Se kostuu 66 kirjasta. Näissä kirjoissa on erilaisia tyylilajeja. Siellä on runoutta, vertauskuvia, historiallisten tapahtumien muistiinmerkintöjä, joskus on käytetty Raamatun ulkopuolisia kirjallisia lähteitä, osa kertomuksista on pitkään säilynyt ensin suusanallisessa muodossa jne. Kirjoittajien aikainen maailmankuva heijastuu jollakin tavalla joissain kohden. Ihmiset ovat myöskin järjestelleet ja koonneet Raamatun kirjoituksia. Joskus on pitänyt harkita, otetaanko jokin kirjoitus Raamatun kaanoniin jne. Kopioinneissakin on tapahtunut joskus jotain muuttumista, vaikka se onkin tehty erittäin huolellisesti. On erilaisia versioita joistain kohdista. Se on siis monimutkaisempi asia kuin sanelu, ihmisetkin ovat olleet mukana prosessissa. Kirjoitukset ovat kuitenkin syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta, 2. Tim. 3:16 mukaisesti. Heprealaiskirjeen alussa sanotaan myös hienosti: "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut". Saamme joka tapauksessa uskoa, että Jumala on todellakin puhunut ja kirjoitusten sanoma on yhtenäinen ja Jumalan Hengen mukainen.

Friday: Olen lukenut, että tiedemiehet väittävät maailman olevan satoja miljoonia vuosia vanha? Miten se sopii Raamattuun?

Roberts: Kyllä se sopii, jos ei tulkita luomispäiviä kirjaimellisesti. Mielestäni Raamattu siinä alussa kertoo tavallaan runollisella tai joka tapauksessa ei-kronologisella tavalla vain sen perusasian, että Jumala loi kaiken.

Friday: Vielä kamalampaan juttuun törmäsin. Tiedemiehet väittävät myös, että ihminen on polveutunut apinasta! On semmoisia fossiileja kuulemma paljon löytynyt, jotka ovat ikäänkuin ihmisen ja apinan väliltä!

Roberts: (Hiukan ahdistuen itsekin). Tämä on näistä luonnontiede/Raamattu -kysymyksistä varmaan vaikein. Olen itsekin paljon pohdiskellut tätä. Tiedemiesaikoinani olen nähnyt paljonkin noita mainitsemiasi fossiileja enkä pysty mitenkään niitä ohittamaan. Näyttää vaan siltä, että näillä on jotain tekemistä meidän biologisen olemuksemme kanssa. Ja kun ajattelee kaikkia muita fossiileja, niin näyttää todella siltä, että Jumala on luonut kaikki eliöt ja oliot pitkien aikojen kuluessa. Ne todella vaikuttavat polveutuneen toisistaan, en näe muuta selitystä monille hiukan toisistaan eroaville fossiileille, joita löytyy hiukan eri-ikäisistä kerrostumista. Kyllä minä suoraan sanoen pidän realistisena näkemyksenä sitä, että ihminen on polveutunut jostain ihmisen edeltäjästä - en kuitenkaan kärjistäisi, että 'ihminen on syntynyt apinasta'. Ennen ihmistä oli jo varsin ihmismäisiä olentoja, jotka osasivat mm. tehdä monenlaisia työkaluja. Aivokoko kasvoi vähitellen, henkiset ominaisuudet kehittyivät. Tuntuisi oikeammalta sanoa, että ihminen on syntynyt tai toisin sanoen Jumala loi ihmisen 'melkein ihmisestä'. Se oli vähittäinen prosessi. Ei se muuta sitä, että meidän fyysinen olemuksemme on 'maan tomua' kuten Raamattu sanoo.

Friday: No eivätkö Adam ja Eeva sitten olleetkaan historiallisia henkilöitä? Entä syntiinlankeemus?

Roberts: Syntiinlankeemuksesta sanoisin, että se on tapahtunut. Ja kyllä varmaankin on ollut se ensimmäinen ihminenkin. Näemmehän tämän maailman ja sen moraalisen rappion. Eläimiä emme näe 'syntisinä'. Joskus oli aika, jolloin kaikki olennot olivat tällaisia 'vastuusta vapaita'. Mutta jossain vaiheessa näitä moraalisesti tietoisia vastuullisia olentoja, ihmisiä, sitten oli. Mitä ihan tarkkaan siinä välimaastossa sitten tapahtui, en osaa sanoa. Jumala yksin sen tietää. Jos luet syntiinlankeemuskertomusta tarkasti, niin huomaat, että varmaankin siinä on paljon vertauskuvallista. Se voi olla jopa melkein kokonaan vertauskuva. Paitsi, että se kertoo sen konkreettisen, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut, synnin tulemisen keskuuteemme. Ja se kertoo myös meistä jokaisesta. Jokainen lankeaa syntiin.

Friday: Tässä on kyllä minulla sulattelemista. Ja en kyllä kotiväelle osaa selittää näitä. Äiti ei osaa edes lukea.

Roberts: Eipä näistä joka tilanteessa kannatakaan puhua. Mutta jos tulee keskusteluja, rukoile viisautta ja johdatusta. Ja jos olet epävarma, senkin voi tunnustaa. Voimme aina erehtyä. En minäkään halua millään rintaäänellä puhua. Halusin vain olla rehellinen, kun kysyit.

Noah's Ark. Edward Hicks, 1846. (Wikimedia)

Friday: Ai, niin. Vielä yksi kysymys. Entä vedenpaisumus? Ihanko koko maapallo peittyi veden alle?

Roberts: Minusta tämä on niitä kohtia Raamatussa, jossa on käytetty ulkopuolisia lähteitä. Kertomus vedenpaisumuksesta on ollut tuttu Lähi-Idässä jo silloin, kun tuota Mooseksen kirjan kohtaa kirjoitettiin. Ja joku sentapainen luonnonmullistus onkin varmaan tapahtunut. Nuolenpääkirjoituksissa kerrotaan siitä. On mm. kuningasluettelo, jossa kerrotaan ensin ennen vedenpaisumusta hallinneet kuninkaat ja sitten sen jälkeen tulleet. Vedenpaisumus ohitetaan tuossa yhteydessä kuivan asiallisesti vain tuollaisena 'rajapyykkinä'. Ja sitten on toisia kirjoituksia, joissa siitä kierrotaan enemmän. Ajattelen kuitenkin, että kyseessä on paikallisempi poikkeuksellisen suuri tulva. On mahdotonta ajatella, että kaikki maapallon vuoret olisivat peittyneet veden alle ja sellainen näkemys, että mantereet ja vuoret olisivat siirtyneet paikoilleen vasta vedenpaisumuksen jälkeen on liian mielikuvituksellinen. Kertomus antaa siis historiallista taustatietoa Kaksoisvirtojen maasta, josta Aabrahamkin sitten lähti liikkeelle. Raamatun versiosta on poistettu nuolenpääkirjoitusten pakanalliset ainekset. Kertomus on myös voimakas vertauskuva Jeesuksen meille ansaitsemasta pelastuksesta. Tätäkään kertomusta ei pidä lukea liian sanatarkasti. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 1-11 on paljon tällaista. Nuo luvut ovat vähän erilaista historiankirjoitusta, kuin myöhemmin vaikka lääkäri Luukkaan kirjoittama Apostolien teot, joka on suorastaan sen tyylinen dokumentti, mihin nykyään on totuttu.

Friday: Näyttää siltä, että mitä enemmän opiskelee, sitä vaikeampia kysymyksiä tulee eteen. Mutta kiitos rehellisistä vastauksista. Rukoillaanko lopuksi yhdessä?

Yhteinen rukous - Friday rukoili ja Roberts saattoi yhtyä siihen koko sydämestään: Taivaallinen Isä. Kiitos, että olet lähettänyt meille Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. Kiitos ihmeellisestä Raamatun Sanasta, joka niin voimakkaasti voi puhua meille. Kiitos, että evankeliumi on tuonut valon heimomme keskuuteen. Amen.

Asiaan liittyvää:

BioLogos,  How should we interpret the Genesis flood account?
BioLogos, The Evolving Evangelical, Genesis and the Flood - Blog Series

Kommentit